Maastohiihto, murtomaahiihto tai murtsikka. Tällaisilla nimillä kutsutaan meille suomalaisille niin tuttua hikihiihtoa. Ensimmäiset kokemukset hiihtoon saamme usein jo lapsuudessa. Tämänaikaisilla kokemuksilla onkin suuri vaikutus, miten sitten aikuisena hiihtämisen koemme. Nykyään nämä lapsuuden ja koulujen hiihtokokemukset ovat vähäisempiä. On tullut paljon muuta mukavaa harrastaa ja koulussakin on usein tuskastuttu vähälumisiin ja vaihteleviin talviin.

Kaikesta huolimatta valkeat hanget edelleen houkuttelevat kaikenikäisiä. Tällä hetkellä erityisesti nuoret aikuiset ja keski-ikäiset ovat löytäneet hiihdon oman kunnon kohottajana ja terveyden säilyttäjänä. Hiihtäminen tapahtuu raittiissa ilmassa, siinä voi olla leppoisasti luonnon keskellä ja sitä voi tehdä hyvien lumien aikaan melkein missä tahansa. Talvella se onnistuu mm. paikoissa, joita ei kesävaelluksilla voi käyttää. Tällaisia ovat mm. järvet ja pienet lammet. 

Maastohiihto kehittyy elämän vaatimusten kehittyessä. Ensin puusuksen rinnalle tuli muovisuksi. Tästä kymmenen vuotta myöhemmin pitkänmatkan hiihtäjät alkoivat käyttää luistelupotkua ja tämä oli alku uudelle hiihtotavalle. Nykyään maastohiihto tarjoaa elämyksiä kaiken ikäisille ja kaiken tasoisilie hiihtäjille. Pikkulapset tapailevat ensiIiukujaan pienillä suksillaan. Nuoriso tapailee jo vauhdikasta luisteluhiihtoa ja laskettelee mäkiä ja hyppii pikku tösistä. Aikuiset hiihtävät kunnon vuoksi perinteisellä metsien latuja, jäillä ja tuntureissa. Enemmän hiihdosta innostuneet hakevat uusia uria luisteluhiihdosta joko itse opiskellen tai seurojen kurssien kautta. Kaiken ikäisille jotain. Se on maastohiihdon elinikäi- 

nen kaari. 

Perinteinen hiihto sopii retkihiihdoksi kapeille "vanhan ajan" latu-urille metsän siimekseen. Erityisesti "pertsa" on omimmillaan normaalilla talvikelillä, kun on uutta lunta ja pakkasta. Se sopii jyrkkiin ylä- ja alamäkiinkin. Luisteluhiihto on vauhdikkaampaa etenemistä leveillä latu-urilla tai järven jäillä. Se vaatii myös jalkalihaksilta vähän enemmän voimaa. Parhaimmillaan luisteluhiihto on vanhan lumen nollakeleillä. Silloin kun latu on liukas ja suksi luistaa hyvin. Loivapiirteinen maasto soveltuu parhaiten kuntotason luisteluhiihtoon. 

Liikunta saa kehon mielihyvän tunteet liikkeelle. Liikkumaton keho on kuin tuulettamaton huone täynnä aineenvaihdunnasta tulevia palamiskaasuja. Liikkuminen herättää kehon unestaan ja laittaa kaikki sen itse parantavat ja tasapainottavat voimat liikkeelle. Palamiskaasut poistuvat, keho saa uutta happea, nestekierto tehostuu, sydän saa töitä, vatsan toiminta lähtee liikkeelle ja ennen kaikkia psyyke purkaa paineitaan liikunnan avulla. Moni työpäivän jälkeen äksy ja äkäinen puoliso on lenkin jälkeen ihana ja ihmeellinen ihminen. Liikunta helpottaa kaikkia ympäristöstä johtuvaa painetta sisällämme. 

Parhaiten kaikki nämä yllä mainitut toteutuvat, kun liikkuminen tapahtuu ulkona raittiissa luonnossa, omalla kevyellä vauhdilla ja hikoilemisen kautta. Henkinen stressihikoilu on tuskaa, mutta liikunnan kautta tuleva hikoileminen on nautintoa. Maastohiihto täyttää kaikki kriteerit hyvästä kuntoja terveysliikuntamuodosta.